Kerjäläistyttö on Rose, joka asuu pienellä paikkakunnalla vaatimattomissa oloissa isänsä, äitipuolensa Flon (äitipuoli, kuin saduissa!) ja velipuolensa Brianin kanssa. Isä on puuseppä ja Flo pitää pientä kauppaa samassa talossa, jossa perhe asuu. Isä kuolee, kun Rose on vielä koulussa. Rose saa stipendin yliopistoon, menee rikkaisiin naimisiin, eroaa ja elämä kulkee edelleen.
Kirjan alku (tai oikeastaan vähän alle kolmasosa), kun Rose asuu perheensä luona, on lupauksia herättävää. Sitten tarina jotenkin väljähtyy. Miehet, rikas Patrick ja muusikko Clifford, varsinkaan Clifford, eivät ole Roselle yhtä vahvoja vastavoimia kuin Flo.
Minulle Kerjäläistytöstä jäi vahvimmin mieleen Rosen etääntyminen kasvuympäristöstään. Kun hän tulee opiskeluaikana käymään entisessä kodissaan, jossa Flo on asennuttanut keittiöön loisteputket, hän ajattelee: "Ei köyhyys ollut pelkästään kurjuutta, (-) . Ei se ollut pelkkää puutetta. Köyhyys oli sitä, että laitettiin rumat loisteputket ja ylpeiltiin niistä." Rose oli lapsi ennen toista maailmansotaa. Suomessa sama ilmiö tapahtui myöhemmin, kuusikymmentäluvulla ja ehkä vasta seitsemänkymmentäluvullakin. Nuoret lähtivät opiskelemaan ja joutuivat - tai pääsivät - aivan uudenlaiseen ympäristöön. Muutoksen ulkoisesti havaittavia merkkejä oli esimerkiksi erilainen puhetapa tai se, millaisia tavaroita kotiin hankittiin.
Kirjan lopussa Rose joutuu hoitamaan Flon muuton vanhainkotiin. Hän muistelee, kuinka oli lukenut ystävilleen yhtä Flon lähettämää kirjettä. "Hän luki näyttääkseen mikä kuilu hänet erotti menneisyydestään, vaikka tajusikin ettei siinä ollut mitään tavatonta."
Kerjäläistyttö on ollut bloggaajien suosiossa. Siitä on kirjoittanut moni, mm. Satu ja Anna Elina.
Alice Munro: Kerjäläistyttö
Tammi, Keltainen pokkari. 259 s.
Minä luin tämän ennen kuin aloitin blogini, mutta pidin ihan hirveästi! Uskon, että olisin pitänyt joka tapauksessa, mutta myös lukuympäristö oli ihana, kun saimme mieheni kanssa talvella kahdenkeskisen breikin Arabiemiraattien lämmössä lasten jäätyä mummolaan hoitoon. Perheenäidille harvinaista luksusta oli lukea hyvää kirjaa ilman keskeytyksiä uima-altaan reunalla.
VastaaPoistaKerjäläistyttö on jakanut bloggaajien mielipiteitä. Luin muiden blogeja vasta kirjoitettuani oman tekstini.
VastaaPoistaKaroliina, sinun matkasi kuulostaa ihanalta, mutta lukuympäristö ei ole ollut kaikkein tavallisin.