keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Haruki Murakami: Norwegian Wood


Norwegian Wood on nostalginen nimi. Juuri tuo Beatles-kappale oli minulla aikoinaan nauhoitettuna c-kasetilla.

Kirjassa opiskelijapoika Toru ylläpitää vaikeaa suhdetta kuolleen ystävänsä Kizukin tyttöystävään Naokoon. He olivat muodostaneet kolmikon, Naoko, Kizuki ja Toru, kunnes Kizuki teki itsemurhan.

Toru opiskelee innottomasti teatteritiedettä. Hän tuntee itsensä yksinäiseksi vaikka viettääkin opiskelijaelämää, juo olutta ja viskiä ja iskee tyttöjä kaverinsa Nagasawan kanssa. Torun elämässä on muitakin naisia kuin Naoko. Hän ihailee Nagasawan tyttöystävää. Hän ihastuu samoilla luennoilla käyvään Midoriin. Hän tutustuu vanhempaan Reikoon, joka asuu Naokon huonetoverina vuoristoparantolassa. Toru tuntuu kelluvan tapahtumasta ja ihmisestä toiseen. Ei ole ihme, että kirjassa viitataan Sieppariin ruispellossa.

Norwegian Woodissa soi 60-luvun lopun musiikki. Siinä sivutaan myös opiskelijalevottomuuksia (minulle oli uutta, että niitä oli Japanissakin).

Olen lukenut aiemmin Murakamilta kirjan Sputnik-rakastettuni, jonka tunnelmaan ihastuin. Norwegian Woodissa ei ollut samanlaista mystiikkaa, vaikka Naokon parantola ei tuntunutkaan kovin todelliselta. Jonkinlaista taikaa on seuraavassa yöllisessä kohtaamisessa.
”Naoko nousi seisomaan kuin käskystä ja lähti hiipimään kohti sängyn päätyä yöpaita vaimeasti kahisten. Hän polvistui lattialle tyynyni viereen ja katsoi minua suoraan silmiin. Tuijotin takaisin, mutta Naokon katse ei kertonut mitään. Hänen oudon läpikuultavat silmänsä olivat kuin ikkunoita tuonpuoleiseen maailmaan, mutta vaikka tähyilin pitkään niiden syvyyksiin, en nähnyt mitään. Kasvojemme välillä oli vain parikymmentä senttiä, mutta hän oli valovuosien päässä minusta.”
En lukenut Norwegian Woodia niinkään rakkausromaanina, vaan kertomuksena kasvamisesta aikuisuuteen, kun nuoruuden haaveet kuolevat pois.

Haruki Murakami: Norwegian Wood
Englanninkielisestä käännöksestä suomentanut Aleksi Milonoff
Tammen Keltainen kirjasto 2012, 426 s
Japaninkielinen alkuteos Noruwei no mori, 1987

5 kommenttia:

  1. Tuo siteeraamasi kohta muuten muistuttaa Sputnik-rakastettuni -kirjan kohtaa, jossa Miu herää keskellä yötä ja Sumire käyttäytyy erikoisesti. Oli kiva lukea mietteesi Norwegian Woodista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tuo samanlaisuus Sputnikiin sai minut valitsemaan sitaatin.

      Poista
  2. Minulla oli aikoinaan kovatovat odotukset Murakamille, mutta toistaiseksi Norwegian Wood on ainoa lukemani kirja häneltä. En ihan täysillä pitänyt kirjasta, vaikka se olikin ihan mielenkiintoinen. Monet ovat eri mieltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten huomaat kirjoituksestani, minäkin pidin Sputnik-rakastetustani enemmän, vaikka luin Norwegian Woodinkin ihan mielelläni.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.