perjantai 20. joulukuuta 2013

Seppo Jokinen: Koskinen ja siimamies

”Osmo Autio oli odottanut koko pitkän yön. Pikkutunneilla hän oli hetkeksi nukahtanut, mutta havahtunut heti uudelleen tyhjän asunnon hiljaisuuteen. Hän oli vähän väliä noussut, kiertänyt huoneet ja seisahtunut keittiön ikkunan ääreen tuijottamaan tyhjää, mustaa katua.”
Näin alkaa Seppo Jokisen ensimmäinen rikosylikonstaapeli Sakari Koskisesta kertova dekkari Koskinen ja siimamies. Kirjan rikokset ovat nuorien tyttöjen murhia ja pahoinpitelyjä ja lainauksen Osmo Autio on ensimmäisen uhrin isä.

En ollut aikaisemmin lukenut yhtään Jokisen rikosromaania, vaikka hän on kirjoittanut niitä vuodesta 1996 ja vaikka niitä on kehuttu. Kirjastosta lainaamani Siimamiehen kappale oli painoksesta numero 12, joten kirjat ovat ilmeisen suosittuja. Tapahtumapaikka on Tampere, jota en tunne kovin hyvin. Olen tietysti käynyt siellä muutaman kerran ja silloin yleensä juuri Hervannassa, jonne Jokinen on sijoittanut päähenkilönsä asumaan ja jossa tämän kirjan ensimmäinen rikos tapahtuu. Ilmestymisvuodesta johtuen kirjassa maksetaan markoilla, käytetään piirtoheittimiä ja joku käy puhelinkopissa soittamassa.

Koskinen ja siimamies ei ole perinteinen kuka sen teki -dekkari, vaan kertoo poliisin työstä, kun etsitään vaarallista rikollista. Lukijalle annetaan tekijästä joitakin vihjeitä, joita poliisi ei saa. Koskinen on 40-vuotias naimisissa oleva yhden pojan isä. Jostakin häntä itseään ihmetyttävästä syystä naiset tuntevat häneen vetoa, vaikka päälaki alkaa kaljuuntua ja vyötärö tukevoitua. Onneksi Siimamies keskittyy rikoksen tutkimiseen ja sivuaa Koskisen yksityiselämää vähemmän.

Minusta Koskinen ja siimamies oli pätevä perusdekkari. Saatan lukea näitä lisää, jos kaipaan ajanvietettä muutamaksi tunniksi, kuten eilen kaipasin. Tästä kirjasta on blogannut mm. Booksy ja Jokisen uusimmasta kirjasta Vihan sukua löytyy arvio Kirsin kirjanurkasta.

Otin kirjasta kuvan tänään 20. joulukuuta. Huomatkaa vihreä nurmikko takana!

Seppo Jokinen: Koskinen ja siimamies
Karisto 2010, 12. painos, 262 s (1. painos 1996)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.