En ole aikaisemmin lukenut
kirjaa, jossa heti alussa kerrotaan, mistä kirjassa on kysymys. Liikkumattoman
tanssin sivulla 21 sanotaan mm. näin:
”Kirjassani on henkilöhahmoja jotka kertovat tarinaa Pariisista käsin. Koko romaani on eräänlainen sissin ja entisen sissin välinen kontrapunkti. Toisaalta se kuvaa ristiriitaa kahden ihmisen välillä, joiden on valittava rakkauden ja vallankumouksen välillä. Toinen heistä valitsee vallankumouksen ja toinen rakkauden. Elämänsä viime hetkinä kumpainenkin uskoo toisen tehneen oikean valinnan. Kumpikin kadehtii toisensa elämää, kuin peilitalossa.”
Ja tuossahan tuo on, tämä kirja
kuvattuna. Kirjailija Santiago yrittää myydä tarinaansa – tätä kirjaa –
kustantajalle Pariisin La Coupolessa.
Sissi ja entinen sissi ovat
ystävykset Nicolás ja Santiago, jotka kuuluvat Perun kommunistiseen
vallankumousarmeijaan. He ovat siis kirjan sisällä olevan kirjan henkilöhahmoja.
Scorza kirjoittaa tässä vähän samaan
tyyliin kuin kuuluisampi maanmiehensä Vargas Llosa. Aikatasot ja tarinat
vaihtuvat ja sekoittuvat. Jossain kohdin teksti on tajunnanvirtaa, varsinkin silloin
kun Nicolás lähes hourailee pakomatkallaan pitkin jokea halki Perun viidakon.
Scorzan teksti on kuitenkin helpompaa lukea kuin Vargas Llosan.
Pariisia kaipaaville kirjassa on museoita,
kävelyjä bulevardeilla, kahviloita, sekä siihen kaupunkiin kuuluva Suuri
Rakkaus.
Liikkumaton tanssi on omalla
tavallaan hieno kirja ja luin se sujuvasti, mutta en kuitenkaan rakastunut,
Pariisista huolimatta.
Manuel
Scorza: Liikkumaton tanssi
Gummerus 1985, 272
s
Suomentanut
Jyrki Lappi-Seppälä
Espanjankielinen alkuteos La danza inmóvil 1983
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.