sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Eduardo Galeano: Jalkapallo valossa ja varjossa

Santiago Bernabéu -stadion Madridissa
Uruguaylaisen Eduardo Galeanon Jalkapallo valossa ja varjossa on jalkapallon historia. Kirja on ilmestynyt alun perin vuonna 1995, mutta sitä on täydennetty niin, että vuoden 1998 MM-kisat ovat mukana. Kirjassa on kymmenen sivun mittainen lähdeluettelo (viitteitä ei ole merkitty), mutta ei tarvitse pelästyä, että teksti olisi tieteellistä. Kirjan luvut ovat lyhyitä, sivun tai kahden mittaisia, ja niissä vuorottelevat valo ja varjo. Valoa – jalkapallon hienoutta – on enemmän.

Jalkapallon seuraajalle tämä kirja on ehdotonta luettavaa. Minun ensimmäiset muistoni jalkapallosta ovat vuoden 1966 Englannin MM-kisoista, joten siitä alkaen pelaajat ja ottelut ovat jollakin tavalla tuttuja. Oli aivan mielenkiintoista lukea myös jalkapallon alkuajoista ja huomata, miten erilaista peli oli ennen. Pelkästä iloisesta harrastuksesta jalkapallo on muuttunut nykyiseksi viihdeteollisuudeksi.

Kirjoittaja Galeano on uruguaylainen ja Uruguay on ollut jalkapallon suurvalta. Se voitti ensimmäisissä maailmanmestaruuskisoissa vuonna 1930. Nuo kisat pidettiinkin Uruguayssa. Toisen maailmanmestaruutensa Uruguay sai 1950. Galeano kaipaa noita suuruuden aikoja ja valittelee kotimaansa jalkapallon tasoa, mutta nykyisin hänen ei tarvitsisi olla huolissaan. Uruguay menestyy taas hyvin. Galeanon arvostelu kohdistuu yleisemminkin nykyjalkapallon tasoon. Hän pitää jalkapalloa koneellisena ja liian ohjattuna. Improvisaatiolle ja hienoille yksilösuorituksille ei jää tilaa. Tuossa saattaa olla perää, mutta ehkä 1990-luvun lopulla tilanne oli huonompi kuin nykyisin.

Varjossa -osuuksissa käsitellään vakavia ilmiöitä, kuten rasismia ja huliganismia, sekä kansainvälisten suuryritysten ja politiikan yhteyksiä jalkapalloon. Esimerkiksi vuoden 1978 Argentiinan MM-kisojen avajaisista Galeano kirjoittaa:
”Avajaisseremonian aikana kenraali Videla antoi Havelangelle kunniamerkin sotilasmarssin soidessa Buenos Airesin Monumental-stadionilla. Muutaman askelen päässä toimi täydellä teholla Argentiinan Auschwitz eli Laivaston mekaniikkakoulun kidutus- ja teloitusleirit. Ja muutamaa kilometriä kauempana lentokoneet pudottivat eläviä vankeja mereen.”
Edellä olevasta rankasta otteesta huolimatta kirjan yleisilme on kevyehkö. MM-kisoja käsittelevissä luvuissa on alussa lyhyesti muutamia poimintoja kyseisen vuoden merkittävistä tapahtumista. Vuodesta 1962 vuoteen 1998 saakka tapahtumakatsauksissa on mukana sama lause: ”Miamin hyvin perillä olevat lähteet ilmoittivat Fidel Castron kukistumisen olevan kiinni enää tunneista.”

Jalkapallo valossa ja varjossa kunnioittaa jalkapallohistorian suuria pelaajia lyhyillä kuvauksilla. Lainaan portugalilaisen Eusebion kuvauksen tähän kokonaan. Eusebion valitsen siksi, että hän on ensimmäinen ihailemani suuri pelaaja ja siksi, että hän kuoli tämän vuoden tammikuussa. Samalla tästä kuvauksesta näkyy, minkälaisista taustoista pelaajat tulivat, ja osittain tulevat vieläkin.
”HÄNEN kohtalonaan oli kiillottaa kenkiä, myydä pähkinöitä tai varastaa hajamielisiltä. Lapsena hän sai lempinimen Ninguém, ei-kukaan. Leskiäidin poika pelasi jalkapalloa lukuisten veljiensä kanssa slummien hiekkakentillä aamusta iltaan. 
Hän saapui kentille juosten kuin olisi juossut pakoon poliisia tai kantapäitä purevaa kurjuutta. Ja niin hänestä tuli Euroopan mestari kaksikymmenvuotiaana, siksakkia juosten.
Vuoden 1966 MM-kisoissa hänen loikkansa jättivät kokonaisen jonon vastustajia maahan makaamaan. Hän teki maaleja mahdottomista kulmista ja sai siitä hyvästä loputtomia suosionosoituksia. 
Portugalin kaikkien aikojen paras pelaaja oli kotoisin Mosambikista. Eusebio: pitkät sääret, roikkuvat kädet, surullinen katse.”
 


Eduardo Galeano: Jalkapallo valossa ja varjossa
Nemo 2000, 249 s
Suomentanut Jukka Koskelainen
Espanjankielinen alkuteos El futbol a sol y sombra 1995

6 kommenttia:

  1. Minäkin olen miettinyt tämän lukemista, kun on Futis-maiden keräily menossa ja sinun espanja-haastekin vielä kesken. Jalkapallo kiinnostaa minua, mutta ei kovin syvällisesti. Tämä voisi siis olla aika sopiva kirja näin MM-kisojen kynnyksellä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minäkin ajattelin: tämä kirja sopii luettavaksi ennen ensi kesän MM-kisoja.

      Poista
  2. Hmm, jalkapalloaiheiset tietokirjat ovat kiinnostaneet (ja parastaikaa kesken aika tukeva paketti Italian jalkapallohistoriaa) mutta tähän mennessä lukemani kirjat ovat olleet Eurooppa-keskeisiä, eteläamerikkalainen näkökulma kelpaisi kyllä. Pitää katsoa jos vastaan tulee.

    Uruguayn huippuvuosina hyvällä omalla taktiikalla tai harjoittelulla pääsi pitkälle, nykyisillä kansainvälisillä markkinoilla tuo piirre tasoittuu vaikka joillain mailla yhä omaa linjaa onkin...muistellaan vaikka saman aikakauden huippumaita Unkaria ja Itävaltaa jotka ovat kadonneet huipulta vielä tehokkaammin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä kirjaa on hyvin saatavilla Helsingin kirjastoista. Kirjoittaja korostaa Uruguayn alkuaikojen menestyksessä improvisointia ja henkilökohtaista taitoa. Eteläamerikkalaista näkökulmaa hyvinkin!

      Poista
  3. Aivan uskomatonta löytää kirja täältä jonkun lukemana! Se nimittäin on tuossa mun luettavana kasassa ja haluaa ottaa osaa MM-kisahaasteeseen, jossa yritän lukea Brasiliassa nähtävien maiden kirjallisuutta. Tämä oli kiva ja kiinnostava yllätys!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kirja sopii sinun jalkapallohaasteeseesi todella hyvin. On kiva nähdä, mitä sinä tästä pidät.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.