perjantai 14. marraskuuta 2014

James Joyce: Dublinilaisia

James Joycen Odysseus on yksi harvoja kirjoja, jonka olen jättänyt kesken. Yritin varmaan lukea väärään aikaan niin vaativaa tekstiä. Joycen Dublinilaisia on aivan erilainen, suorastaan perinteinen novellikokoelma.

Nimenä Dublinilaisia kuvaa kirjaa hyvin. Joycen dublinilaiset ovat tavallista väkeä. On täysihoitolan pitäjä, pikkuvirkamiehiä, tyhjäntoimittajia, tomeria vaimoja. Istutaan kapakoissa, juodaan viskiä ja stoutia. Puhutaan politiikkaa.

Nämä dublinilaiset eivät ole mukavia ihmisiä. He tavoittelevat omaa etuaan tai lapsensa etua (hyvin inhimillistä). Monet juovat liikaa ja joku kohtelee lapsiaan huonosti. Kun rahat ovat vähissä, liehakoidaan palvelustyttöä muutaman lantin toivossa. Kaiken kaikkiaan ihmiset ovat heikkouksineen todellisen tuntuisia.

Dublinilaisia kirjoittaessaan Joyce oli vielä nuori. Siitä huolimatta onnistuneimmat novellit kertovat vanhoista tai yksinäisinä vanhenevista ihmisistä. Kokoelman viimeistä, pitkähköä novellia Kuolleet lukiessani huomasin pian, että olin nähnyt siihen perustuvan elokuvan The Dead vuosia sitten, mutta en tietenkään muistanut elokuvan perustuneen Joycen kertomukseen. Kuolleet on hieno haikea tarina menetetystä nuoruudesta.

Nykylukijan on vaikea ymmärtää, mikä Joycen novelleissa teki niistä aikanaan epäilyttäviä. No, novellissa Kohtaaminen koulusta lintsaavat pojat tapaavat lapsia ahdistelevan miehen. Kuvaus on kuitenkin varsin viitteellinen. Ajat muuttuvat. Kirja ilmestyi 1914, tasan sata vuotta sitten. Pidin novelleja usein kauniina ja hieman apeina, joskus terävinä, mutta en rohkeina.

Lopuksi lainaus Dublinin kuvauksesta novellista Pieni pilvi.
”Grattan Bridgeä ylittäessään hän vilkaisi jokea rantakatuineen ja tunsi sääliä sen varrella seisovia matalia surkeita taloja kohtaan. Ne näyttivät hänestä kulkureilta, jotka kyyhöttivät rannalla vieri vieressä, vanhat takit pölyn ja noen peitossa, kauniin auringonlaskun typerryttäminä, ja odottivat yön ensimmäistä kylmää puraisua joka pakottaisi nousemaan, ravistelemaan itsensä valveille ja häipymään tiehensä.”

James Joyce: Dublinilaisia
Basam Books 2012, 240 s.
Suomentanut Heikki Salojärvi
Kansi Taivo Org
Englanninkielinen alkuteos Dubliners 1914

12 kommenttia:

  1. Tämän voisin lukea. Joyce kiinnostaa kovasti, joskaan en usko ikinä päihittäväni Odysseusta. En ole vielä yrittänytkään, mutta voisin aloittaa jostain vähän helpommasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin suositella Dublinilaisia, jos haluat tutustua Joyceen. Minä olen hyvin tyytyväinen siihen, että luin tämän kirjan.

      Poista
  2. Dublinilaisia on yksi parhaista tänä vuonna lukemistani kirjoista. Se on tarkka ja hyvin moderni, kerronnaltaan jotenkin niin suora, että se on jo totta. Dublinissa kirja heräsi eloon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukiessa harmitti, että en ole käynyt Dublinissa. Jos (kun) menen, lue Dublinilaisia uudelleen.

      Poista
  3. Kuulostaa hyvältä! Minulle tämä on kotiutunut antikvariaatista, pitäjä vakuutti että pitäisin. Tekstisi perusteella kuulostaa lupaavalta. Odysseuskin olisi kyllä hyllyssä, mutta englanniksi, joten taidan antaa Dublinilaisten kiilata rauhassa etualalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä antikvariaatin pitäjän kanssa: varmaan pidät.

      Poista
  4. Tämä on hauska sattuma, kun luin tekstisi. Olen miettinyt tuon kirjan lukemista. Tuo kansi on houkutteleva. Hyvin harvan vanhan kirjan kansi on minulle yhtä vieras, kun olen ollut kirjastossa töissä. Kerrot kirjan sisällöstä, minä olen miettinyt, että mistä löydän novellin Kuolleet, johon perustuu Hustonin elokuva. Eli se lienee tuossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, Hustonin elokuva perustuu tässä kirjassa olevaan novelliin Kuolleet. Elokuvassahan on yhdessä pääosassa Hustonin tytär Anjelica.

      Poista
  5. Itsekin olen pohtinut Joycen lukemista. Vaikuttaa varsin hyvältä opukselta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dublinilaisia sopii hyvin ensimmäiseksi Joycelta luettavaksi kirjaksi.

      Poista
  6. Itselläni on hyllyssä muutama vuosi sitten lahjaksi saatu Odysseus (Saarikosken versio). Toistaiseksi siellä on lepäillyt. Ehkäpä tämä bloggauksesi herätti taas mielenkiinnon kirjaan tarttumiseen. Jes.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin aion yrittää Odysseusta joskus uudestaan. Tuolla se odottaa hyllyssä.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.