tiistai 31. tammikuuta 2017

Aino Kallas: Sudenmorsian (klassikkohaaste)

Sudenmorsiamessa metsävahti Priidikin nuori vaimo kuulee suden kutsun ja muuttuu ihmissudeksi. Aalon ja suden ensikohtaaminen sudenajossa on kuin rakastumista.
””Aalo, piikaiseni Aalo, tuletkos kanssani suolle?”
Niin hän hätkähti, niin kuin olisi luotipanoksen kylkeensä saanut, sillä hän ei tainnut nähdä näitten sanojen sanojata. Vaan hänen sieluansa ja myös ruumistansa sysättiin sangen kiivaasti suuresta tuulispäästä, niin kuin voimallinen väki olisi hänet jalkainsa sijalta ilmaan irroittanut ja siinä yhdellä hirmuisella vauhdilla ympärinsä pyhässä pyörremyrskyssä pyörittänyt, niin kuin utuista linnun untuvata, kunnes hänen henkensä salpaantui, ja hän oli pyörtyä paikallensa.”
Sudenmorsiamesta tekee upean kirjan kaksi asiaa: myytit ja kieli. Aino Kallas kutoo rakkaustarinaansa   sillä sellainenhan tämä on – vanhoja kansanuskomuksia ihmissusista, punaisista hiuksista ja noidanluomaksi kutsutusta syntymämerkistä tappavaan hopealuotiin saakka.

Vielä merkittävämpi tekijä on kieli. Tekstiä on aluksi hidas lukea, mutta kun siihen pääsee sisälle, rytmi ja vanhahtavat sanat luovat lumouksen, joka ei päästä otteestaan. Syntyy tunnelma siitä, että tämä on mahdollista, joskus on ollut tällainen aika, jossa Sudenmorsian on totta.

Osallistun Sudenmorsiamella kirjabloggaajien 4. klassikkohaasteeseen. Ilman haastetta en varmaan olisi tullut koskaan lukeneeksi Sudenmorsianta, enkä tietäisi, miten lumoava klassikko se on. Aiempiin klassikkohaasteisiin luin teokset Alastalon salissa, Nuoren Wertherin kärsimykset ja Laulu tulipunaisesta kukasta. Ne ovat kaikki hienoja, kruununa tietysti Alastalo.

Neljättä klassikkohaastetta emännöi blogi Yöpöydän kirjat, josta löytyy listaus kaikista haasteeseen osallistuvista blogeista.

Aino Kallas: Sudenmorsian
Otava, Seven-pokkari 2014, 96 s.
Ilmestynyt ensimmäisen kerran 1928

24 kommenttia:

  1. Tämähän kuulostaa hyvältä! Hieman jo harkitsin Sudenmorsianta tähän klassikkohaastekierrokseen, mutta se kuitenkin jäi tulevaisuutta odottelemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen lämpimästi! Sudenmorsian on hieno, kooltaan pieni, mutta muuten suuri.

      Poista
  2. Kieli on tässä klassikossa tosiaan hienoa. Siihen piti tosiaan hieman totutella, ennen kuin tarina alkoi tuntumaan todelta. Olet varmaan oikeassa siinä, että se tapahtui kielen lumoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, kieli on tämän kirjan vahvuus.

      Poista
  3. Minäkin luin tämän pari vuotta sitten, ja tykkäsin tarinasta ja kielestä myös. Tämä on onneksi sen verran lyhyt kirja, että tuo vanhahtava kieli ei tuntunut niin raskaalta lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja on niin lyhyt, että postauksenikin jäi lyhyeksi. Mutta kirja ei tarvitse mitään lisää. Se kertoo oman tarinansa juuri tällaisena.

      Poista
  4. Mukavaa että tykkäsit! Tää on kyllä ihan mahtava. Jotenkin niin omassa kategoriassaan.

    VastaaPoista
  5. Minun kolmannen klassikkohaasteen kirja. Yllätyin ja pidin. Genrekirjana harvinainen naisen kirjoittama aikuiselle suunnattu suomiklassikko.

    VastaaPoista
  6. Aivan loistava kirja! Luin eka kerran lukiossa ja se oli menoa. Tein tästä sitten gradunkin. Kallaksen päiväkirjat ovat myös kulttuurinen aarre.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinähän olet sitten varsinainen Sudenmorsian-asiantuntija. Aino Kallaksen päiväkirjoista olen lukenut ensimmäisen osan.

      Poista
  7. Luin Sudenmorsiamen muutama vuosi sitten ja pääsin lukiessani yllättymään positiivisesti monta kertaa. Harmillisesti luin kirjaa silloin vaivanneen lukujumin aikaan ja lukeminen venyi pidemmäksi prosessiksi. Muistan silti jälkeenpäin lämmöllä teoksen hienoa kieltä ja kuvausta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki kommentoijat tuntuvat arvostavan Sudenmorsianta. Se saisi olla tunnetumpi.

      Poista
  8. Luin Sudenmorsiamen nyt blogiaikana ja ihastuin täysillä. Lumoava on hyvä sana siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sudenmorsian on todella kiehtova kirja.

      Poista
  9. Pidin myös tästä, ja olen myös novelleistaan pitänyt, niissäkin on monissa vähän legendamaista henkeä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sudenmorsian sai kiinnostumaan Kallaksen muustakin tuotannosta. Novelleja voisi kokeilla.

      Poista
  10. Oi Sudenmorsian! Tämä on yksi rakkaimmista ja tärkeimmistä kirjoistani. Hienoa että luit tämän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Klassikkohaaste on juuri siitä niin erinomainen, että tulee lukeneeksi näitä vanhoja helmiä.

      Poista
  11. Oih, varovasti lueskelin postaustasi kun tämä on minulla edessä 101 kirjaa -projektissa. Bloggausvuoro on vasta marraskuussa, joten odottelen tämän kanssa vielä (vaikka en malttaisi).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullekin osui 101 kirjaa -projektiin sellainen klassikko, jota tähän haasteeseen luettiin. Minua helpottaa se, että olen itse lukenut ko. kirjan, jopa useampaan kertaan.

      Poista
  12. Mulla jäi tämä opiskeluihin liittyvässä lukuprojektissa hiukan kesken, pitäisi lainata uudestaan ja lukea loppuun asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sujuu varmaan paremmin, jos ei tarvitse lukea opiskelutehtävänä. Suosittelen!

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.