torstai 14. kesäkuuta 2012

Sue Grafton: V is for Vengeance

Olen lukenut jonkin verran Graftonin aakkosdekkareita. V is for Vengeance on ilmestynyt viime vuonna. Kovin monta aakkosta ei ole enää jäljellä.

Kirjojen päähenkilö on yksityisetsivä Kinsey Millhone, joka toimii kuvitteellisessa Santa Teresan pikkukaupungissa Kalifornian rannikolla. Tapahtuma-aika on 1980-luku. Ensimmäinen aakkosdekkari, A is for Alibi, ilmestyi 1982. Olen lukenut jostakin Graftonin haastattelusta, että hän haluaa pitää toiminnan 80-luvulla. Ei ollut kännyköitä, eikä tietokoneitakaan sillä tavoin kuin nykyisin. Kännykät ovat muuttaneet dekkareiden kirjoittamista.

V is for Vengeance lähtee prologin jälkeen liikkeelle myymälävarkaudesta, jota Kinsey todistaa. Päästyään pois pidätyssellistä varas, yli 60-vuotias nainen, tekee itsemurhan hyppäämällä sillalta. Hänen tuore kihlattunsa ei usko itsemurhaan ja palkkaa Kinseyn tutkimaan tapausta. Jutussa on mukana gangsteriperhe, rikas miehensä pettämä kotirouva, korruptoitunut poliisi sekä entinen vankilakundi, joka pitää Kinseytä ystävänään.

Pitkäksi (yli 500 sivua) kirjaksi siinä tapahtuu aika vähän. Aiempia aakkosdekkareita lukeneille kaikki on tuttua. Ihan jokaista vaatteiden vaihtoa tai ateriaa ei tarvitsisi kuvailla. Eikä nimetä kaikkia katuja, joita pitkin Kinsey ajaa Mustangillaan (ei siis enää kuplalla).
I debated an act of civil disobedience. Instead, I continued up Chapel, thinking to turn left at the next cross street, which was also blocked. This felt like a cruel hoax, but was more likely part of a public-works rehabilitation project relegated to off-hours instead of a plot cooked up specifically to inconvenience me. At the next block up, the street was open but marked one-way, the arrow urging me most emphatically to the right when I wanted to turn left.
Ostin kirjan lentokone- ja junalukemiseksi. Sellaiseksi se kelpaa hyvin.

Sue Grafton: V is for Vengeance
Pan Books 2012. 529 s.

2 kommenttia:

  1. Juna ja lentokone lukemiseksi toivoisi juuri sen tyyppisiä kirjoja, jotka saa luetuksi matkalla, mutta ei ehkä haiittaa, jos unohtuu junaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, eikä tarvitse kovasti keskittyä lukemiseen, vähemmälläkin pystyy seuraamaan kirjaa.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.