Lähden
kohta pienelle matkalle, jolla käyn Hollannissa ja Belgiassa, ja ajattelin,
että olisi mukava lukea joku nykykirja molemmista maista ennen matkaa. Samalla
saan pisteitä Karoliinan Ikkunat auki Eurooppaan -haasteeseen. Saskia Noort on
hollantilainen kirjailija.
Ruokakerho alkaa tulipalosta. Kertoja Karenin sanoin:
”Yksi meistä oli sytyttänyt tuleen oman talonsa, jonka sisällä oli hänen perheensä. Sellaista tapahtui slummilähiöissä, ongelmaperheissä, sosiaalisesti häiriintyneiden tai eristäytyneiden ihmisten keskuudessa, mutta ei kai sentään täällä meidän kylässämme, omakotialueella, kaikkien rakastamassa ja arvostamassa perheessä?”
Kerhoon kuuluu viisi naista perheistä, jotka ovat
muuttaneet Amsterdamin lähellä sijaitsevaan kylään. Heidän miehensä ovat myös tutustuneet
toisiinsa. Kuten edellä olevasta
katkelmasta voi päätellä, perheet ovat hyvätuloisia. Naiset ovat joko kotirouvia
tai työskentelevät kotona. Tulipalossa kuolee mies, jota epäillään palon
sytyttäjäksi. Pian tulipalon jälkeen tapahtuu jotakin muuta järkyttävää.
Ruokakerhossa
ihmissuhteet ovat sekaisin. Rakastutaan ja pannaan (verbi on kirjasta) sikin
sokin. Alkoholia käytetään hulvattomasti. Alun tulipalon jälkeen lukija odottaa
vähän toisenlaista vakavan asian käsittelyä. Loppua kohti kirja kääntyy
rikosromaaniksi.
Ruokakerho ei ole kovin hyvä kirja. Teksti on välillä heikkoa kuin
jossakin viihdelukemistossa. Ellei sitten ole kysymys huonosta käännöksestä.
Saskia Noort: Ruokakerho
Suomentanut Titia Schuurman
WSOY 2006. 279 s.
Hollanninkielinen alkuteos: De eetclub, 2004
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.