”‒ Tämä kylä on täynnä kaikuja. Kuin kaiut olisi lukittu seinien rakoihin tai kivenkoloihin. Kävellessä tuntuu kuin joku seuraisi kannoilla. Kuuluu narinaa. Naurua. Kuuluu vanhaa naurua, joka on jo väsynyt nauramaan. Ja ääniä, jotka ovat jo loppuun kuluneet. Tällaiset äänet kylässä kaikuvat. Ajattelen aina että joskus tulee päivä, jolloin kaikki äänet vaikenevat.”
Pedro Páramossa risteilevät
elävät ja kuolleet. Kuolleet, tai heidän kaikunsa, kertovat Pedro Páramosta
hänen aviottomalle pojalleen Juanille, joka on saapunut Comalan kylään
katsomaan isäänsä, koska oli luvannut niin kuolevalle äidilleen. Pedro
Páramokin on kuollut vuosia sitten. Kertojat vaihtelevat, aikakaudet samoin. Lukijan
on oltava tarkkana, jotta tietää, kuka on milloinkin äänessä tai kuvauksen
kohteena. Se selviää pian, että Pedro Páramo on ollut paha mies. Hän on riistänyt
maat köyhiltä, hän on murhannut ja murhauttanut, hän on raiskannut. Ainoa
lapsi, jonka hän on tunnustanut, on ollut vielä pahempi.
Juan Rulfo (1917-1986) oli
meksikolainen kirjailija ja valokuvaaja. Hänet luokitellaan joskus maagisen
realismin edustajaksi, mutta esimerkiksi García Márqueziin verrattuna ainakin Pedro
Páramon perusteella Rulfon tyyli on paljon tiiviimpi. Yliluonnollisia aineksia
siinä toki on. Rulfon kirjallinen tuotanto oli hyvin niukka, mutta siitä
huolimatta häntä pidetään meksikolaisen kirjallisuuden mestarina. Hänen kuuluisimmat
teoksensa ovat Pedro Páramo ja novellikokoelma Tasanko liekeissä.
Juan
Rulfo: Pedro Páramo
Like
1991, 125 s
Suomentanut
Tarja Roinila
Kannen
kuvat Juan Rulfo; kannen suunnittelu Kari Puikkonen
Espanjankielinen alkuteos Pedro Páramo 1955
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.