Löysin tämän pienen ihastuttavan runokirjan
vuosia sitten Pariisista. Se on painettu tavalla, jolla minusta voitaisiin
painaa kaikki runokirjat: aukeaman toisella sivulla on runo alkuperäiskielellä
(tässä siis espanjaksi) ja toisella käännös (ranskaksi). Minun ranskan
taidollani ei lueta runoja, mutta espanjaksi uskallan yrittää.
Gabriela Mistral oli chileläinen runoilija.
Tässä kirjassa on valikoima hänen runojaan neljästä runokokoelmasta. Eniten
runoja on ensimmäisestä ja kuuluisimmasta kokoelmasta Desolación vuodelta 1922. Muut kolme ovat Ternura (hellyys, 1924), Tala
(puunkaato, 1938) ja Lagar
(puristamo, 1954). Viimeisestä on vain yksi runo Último árbol (viimeinen puu).
Desolación on monimerkityksinen sana, mutta luettuani
runot kääntäisin sen epätoivoksi. Desolación-kokoelmassa
on rakkausrunoja. Ensin rakkaus on ylimmillään, sitten seuraa pelko hylätyksi
tulemisesta ja lopuksi rakastettu tekee itsemurhan. Mistral kirjoitti runot
hyvin nuorena. Hänen tuntemansa nuori mies teki itsemurhan, kun Mistral oli
vain 20-vuotias. Eri lähteet ovat erimielisiä siitä, olivatko he rakastavaisia
vai eivät.
Minun ei pitäisi kääntää runoja, mutta yritänpä
kuitenkin. Tässä yksi säkeistö runosta Los sonetos de muerte (kuoleman
sonetit).
Sentirás que a tu lado cavan briosamente,
que otra dormida llega a la quieta ciudad.
Esperaré que me hayan cubierto totalmente…
¡y después hablaremos por una eternidad!
Tunnet että vieressäsi kaivetaan
määrätietoisesti,
että toinen nukkunut saapuu hiljaiseen
kaupunkiin.
Odotan että minut on peitetty kokonaan…
ja sitten puhumme koko ikuisuuden!
Gabriela Mistral kirjoitti rakkaudesta ja
luonnosta kuten niin monet muutkin runoilijat. Ensimmäisen kokoelman runot ovat
täynnä kaipuuta ja tuskaa. Myöhemmissä runoissa on enemmän luontoa ja historiaa.
Niiden ymmärtäminen on vaikeampaa, ei niinkään kielen vaan vieraan kulttuurin
vuoksi. Esimerkiksi pitkä runo Cordillera on ylistys Andeille ja siinä on
viittauksia inkojen ja mayojen mytologioihin.
Gabriela Mistral sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon
vuonna 1945 ensimmäisenä eteläamerikkalaisena. Hänen oikea nimensä oli Lucila Godoy Alcayaga. Pseudonyymin hän valitsi kahden
suosikkirunoilijansa eli Gabriele d’Annunzion ja Frédéric Mistralin mukaan.
Mistral toimi opettajana ja myöhemmin Chilen konsulina useassa maassa.
Konsulina toimi myös Pablo Neruda, johon Mistral oli tutustunut ollessaan
opettajana tämän kotiseudulla.
Nobel-palkinnon perusteluissa sanotaan, että
Gabriela Mistralin ”lyyrinen runous on vahvojen tunteiden inspiroimaa”. Tämän
kirjan runot luettuani voin olla täysin samaa mieltä. Valitettavasti hänen
runokokoelmiaan ei ole suomennettu. Yksittäisistä runoista en tiedä.
Gabriela Mistral: D’amour et de désolation
La Différence 1989, 127 s.
Hieno postaus.
VastaaPoista(Aale Tynni on suomentanut hänen runojaan teokseensa 21 Nobel runoilijaa).
Kiitos tiedosta! Luen niin vähän runoja, että en tuntenut mainitsemaasi kirjaa.
PoistaKirjassa Tuhat laulujen vuotta löytyy myös kolme runoa (joista Balada on myös tätä epätoivoista rakkautta, Meciendo ja La extranjera sitten vähän muuta)
VastaaPoistaKiitos myös tästä tiedosta! Balada on mukana tässä lukemassani valikoimassa.
Poista