torstai 18. kesäkuuta 2015

Lars Saabye Christensen: Malli

Peter Wihl on menestynyt taidemaalari, joka saa yllättäen kuulla, että hänellä on synnynnäinen silmäsairaus, jonka vuoksi hän sokeutuu pian. Wihlillä on vaimo Helene ja 6-vuotias tytär Kaia. Helene on lavastaja ja työskentelee parhaillaan Ibsenin Villisorsan lavasteiden parissa. Kaikki Villisorsan nähneet ymmärtävät, että Peter on huolissaan tyttärestään. Minusta hän oli koko ajan enemmän huolissaan itsestään, vaikka toistelikin, kuinka rakasti perhettään. Peter ei ollut kovin sympaattinen hahmo.

Peter Wihl on valmis tekemään mitä tahansa, jotta ei menettäisi näköään. Hänen tautinsa on parantumaton, mutta yksi keino löytyy. Se on niin raaka, että kirjan takakannen teksti ”- - tekee sopimuksen paholaisen kanssa” on kerrankin paikallaan.

Mallissa pitäisi olla kaikkea, mitä hyvältä kirjalta vaaditaan. Siinä on taiteilija, joka on menettämässä luomiskykynsä. Siinä on vahva moraalinen kysymyksenasettelu. Siitä huolimatta kirja jäi minulle vieraaksi. En saanut siitä otetta, henkilöt pysyivät etäisinä. Jokunen taiteeseen liittyvä huomio oli kiinnostava, kuten
”- - Peter ajatteli yhä harmistuneempana että taiteesta oli tullut yhtä aikaa seniiliä ja infantiilia, se oli peli, leikkikalu, enää ei ollut ideoita, oli vain keksintöjä, ei käsityötä, vain rakennuspalikoita ja optiikkaa, taiteesta oli tullut taidetta - -”
Malli on ilmestynyt Otavan kirjastossa, jonka tasoon on voinut yleensä luottaa. No, kaikista kirjoista ei voi pitää. Saan tästä joka tapauksessa yhden merkinnän Kirjallinen retki Pohjoismaissa -haasteeseen.

Yksi huomio vielä: kirjan kansi on harvinaisen mitäänsanomaton.

Lars Saabye Christensen: Malli
Suomentanut Katriina Savolainen
Otava 2006, 316 s.
Norjankielinen alkuteos Modellen 2005

4 kommenttia:

  1. Norja on minulle hieman haastava maa pohjoismaa-haasteessa. Vaikkei tämä ollut sinulle aivan huippukirja, otan vinkin talteen - ehkä kokeilen tätä. Perusasetelma tosiaan kuulostaa hyvältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Christensenin toisesta kirjasta nimeltä Velipuoli löytyy positiivisia blogiarvioita. Ehkä kannattaisi kokeilla sitä.

      Poista
  2. Norjalaista kirjallisuutta ei ole tullut paljon luettua. Yleensä suomennetut norjalaiset kirjat ovat dekkareita, jotka eivät innosta. Ehkä tämäkin on liian tumma ja jännä luettavaksi meikäläiselle. Tuo "raaka keino" näön säilyttämiseksi ei kuulosta kovin hyvältä tai leppoisalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Norjalaisista nykykirjoista olen pitänyt Per Pettersonin Hevosvarkaista (ei ole dekkari). Kaikki kolme norjalaista nobelistia ovat omalla tavallaan hyviä, eli siis Björnson, Undset ja Hamsun.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.