tiistai 5. tammikuuta 2016

Matti Rönkä: Eino

”Minä tein pahaa. Ensin sen ohitin, ihan vain välttämättömyytenä tai väistämättömästi minun kohdalleni sattuneena. Mutta myöhemmin mietin sitä monta kymmentä vuotta. Kun kaikki paha alkoi puikahdella ja ujua mieleen, reppuun kertynyt.”
Matti Röngän Eino ei ollut minusta niin paha kuin hän tuossa itsestään ajattelee. Eino on vanha mies ja vanhana tulevat entiset asiat mieleen. Nuori armeijasta päässyt pojanpoika edesauttaa muisteluita kiinnostuksellaan. Olihan Eino joutunut sodassa tappamaan, mutta se oli sitä väistämätöntä. Sodan jälkeen, kun kaukopartiomies ei osannut asettua maatilan pitoon, tapahtui jotakin, jota edes pojanpoika ei saa tietää. Pojanpoika Joonas onkin positiivinen hahmo, kiltti ja avulias.

Rönkä on tietysti ammattitaitoinen kirjailija, mutta tarina on laimea, eikä oikein jaksanut kiinnostaa. Se tuntui, sanoisinko, vanhanaikaiselta. Eino on mieheni joululahjakirjoja. Hänen kommenttinsa oli, että kirja olisi voinut olla suoraviivaisempi. Ei hänkään innostunut, mutta sanoi sentään, että kirja parani loppua kohti. Siellähän Einon salaisuus paljastuu lukijalle.

Savolainen lukija (jollainen en ole) voi bongailla kyliä ja muita kohteita ja arvailla, onko keksittyjen paikannimien takana jotain oikeaa. Eräs asbestikaivos oli selvä minullekin.

TiinaTonttu piti Einoa koskettavana ja keskittyi arviossaan muistihäiriön käsittelyyn. Amma piti romaanista todella paljon. Erja sanoo, että ”ei tainnut oikein osata lukea tätä romaania”. Minulle kävi kai samoin.

Matti Rönkä: Eino
Gummerus 2015, 235 s.
Kannen suunnittelu Jenni Noponen

4 kommenttia:

  1. Kirjassa on kyllä tosi kaunis kansi. En kyllä ole noin muuten ihan varma olisiko minun juttu. Toisaalta salailu/salaisuudet ovat usein kiehtovia. Ehkä luen, jos osuu eteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansi on kaunis. Lisäksi siinä käytetään hienosti valokuvia kirjan teemaan sopivalla tavalla. Minun piti mainita kansi kirjoituksessani, mutta unohdin.

      Poista
  2. Luulen, että tämä on sellainen viipyilevä pienisuuri tarina, joka vaatii oikeanlaista lukuhetkeä. Minut valloitti kaihoisa tunnelma ja Röngän kaunis kieli, actioniahan tässä ei ollut niinkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin postauksesi ja huomasin, että arvostit Einoa suuresti. Laitoin linkin kirjoitukseesi, koska halusin tuoda esille, että kirjasta on myös pidetty, paljon.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.